Yet another four star review for the Hoojaa album! This time at Desibeli.net
Black Motor: Hoojaa
Kauriala Society
Ahkerasti siellä sun täällä häärivä Tampereen free jazz -kone Black Motor on tällä kertaa lainamateriaalin kimpussa. Hoojaa-levylle on koottu seitsemän uudelleenluentaa Markku Peltolan Buster Keatonin orkesterista sekä Tamposta tutun säveltäjän Kusti Vuorisen teoksista. Kolme kappaleista on peräisin Vuorisen vuoden 2005 LP:ltä Suurin onni, neljä perustuu uusiin sävellyksiin.
Black Motorin kolmikko, eli kontrabasisti Ville Rauhala, rumpali Simo Laihonen ja saksofonisti Sami Sippola tunnetaan kyvystään luoda väkevää musiikkia etenkin live-tilanteissa. Myös tutun materiaalin suhteen ideoita tuntuisi riittävän. Hoojaan kansanmusiikista ammentavat sävellykset toimivat Black Motorin jazz-sovituksina hienosti.
Koska levyn kappaleet ovat sävellyksiä, niiden muoto on varsin kurinalainen eikä säikäytä pois ennen kuin yhtye on saanut houkutelluksi peremmälle. Melodiat toistuvat, ja kaikessa on yllättävän paljon järkeä (free jazz -asteikolla). Tämä ei tarkoita, etteikö yhtye revittelisi tai syöksyisi pää edellä tuntemattomaan. Nimenomaan se on sen tehtävä, ja kunhan kappaleen teema on esitelty, trio heittäytyy virran vietäväksi. Tutun (tai jonkinlaisia sääntöjä noudattavaksi tunnistettavan) ja vapaamman ilmaisun välinen jännite tekee Hoojaasta dynaamisen kokemuksen.
Black Motor on Hoojaalla välillä hyvinkin helposti lähestyttävä. Esimerkiksi Nyrkkikyllikkivalssi svengaa niin hyvin, että sen esittäjää voisi luulla miksi tahansa jazz-kokoonpanoksi, joka sattuu esittämään hieman tavanomaisesta poikkeavia sointukulkuja (toki meillä Pohjolassa suomalais-ugrilainen arktisuus kuuluu kuvioihin). Myös Voodoojenkka lienee helposti nieltävä pala ainakin niille, joille esimerkiksi Bad Ass Brass Bandin tuotanto on tuttua. Toisessa ääripäässä ovat Yksin kaukana ja Kansan laulu, joiden kilistely lienee lähimpänä sitä, mihin Black Motorin jazzista usein käytetty sana ”free” liitetään.
Kaiken kaikkiaan kyseessä on tasapainoinen levy, jossa riittää kuunneltavaa.
Ahkerasti siellä sun täällä häärivä Tampereen free jazz -kone Black Motor on tällä kertaa lainamateriaalin kimpussa. Hoojaa-levylle on koottu seitsemän uudelleenluentaa Markku Peltolan Buster Keatonin orkesterista sekä Tamposta tutun säveltäjän Kusti Vuorisen teoksista. Kolme kappaleista on peräisin Vuorisen vuoden 2005 LP:ltä Suurin onni, neljä perustuu uusiin sävellyksiin.
Black Motorin kolmikko, eli kontrabasisti Ville Rauhala, rumpali Simo Laihonen ja saksofonisti Sami Sippola tunnetaan kyvystään luoda väkevää musiikkia etenkin live-tilanteissa. Myös tutun materiaalin suhteen ideoita tuntuisi riittävän. Hoojaan kansanmusiikista ammentavat sävellykset toimivat Black Motorin jazz-sovituksina hienosti.
Koska levyn kappaleet ovat sävellyksiä, niiden muoto on varsin kurinalainen eikä säikäytä pois ennen kuin yhtye on saanut houkutelluksi peremmälle. Melodiat toistuvat, ja kaikessa on yllättävän paljon järkeä (free jazz -asteikolla). Tämä ei tarkoita, etteikö yhtye revittelisi tai syöksyisi pää edellä tuntemattomaan. Nimenomaan se on sen tehtävä, ja kunhan kappaleen teema on esitelty, trio heittäytyy virran vietäväksi. Tutun (tai jonkinlaisia sääntöjä noudattavaksi tunnistettavan) ja vapaamman ilmaisun välinen jännite tekee Hoojaasta dynaamisen kokemuksen.
Black Motor on Hoojaalla välillä hyvinkin helposti lähestyttävä. Esimerkiksi Nyrkkikyllikkivalssi svengaa niin hyvin, että sen esittäjää voisi luulla miksi tahansa jazz-kokoonpanoksi, joka sattuu esittämään hieman tavanomaisesta poikkeavia sointukulkuja (toki meillä Pohjolassa suomalais-ugrilainen arktisuus kuuluu kuvioihin). Myös Voodoojenkka lienee helposti nieltävä pala ainakin niille, joille esimerkiksi Bad Ass Brass Bandin tuotanto on tuttua. Toisessa ääripäässä ovat Yksin kaukana ja Kansan laulu, joiden kilistely lienee lähimpänä sitä, mihin Black Motorin jazzista usein käytetty sana ”free” liitetään.
Kaiken kaikkiaan kyseessä on tasapainoinen levy, jossa riittää kuunneltavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti